English (United Kingdom)Finnish (Suomi)Deutsch (DE-CH-AT)Svenska (Sverige)
Asser Korhonen ja Kari Kontio - Yöradion kadonneet nauhat, Suomi
Tunnus:
RO_2
Laji:
Hupailu, performanssi.
Teoksen nimi:
Yöradio (määrittelemätön pvä), kesä 1988
Käsikirjoittaja:
Asser Korhonen (s. 1953), Kari Kontio, (8. elokuuta 1956 Oulu – 8. heinäkuuta 2006 Helsinki)
Tuottaja:
YLE
Genre:
Radiohupailu, performanssi, määrittelemätön.
Tyyli:
Brutaali
Kansallisuus:
Suomi
Pääosissa:

Asser Korhonen

Kari Kontio

Valmistumisvuosi:
1988
ensiilta:
Kesä 1988
Tuhoutumisajankohta:
Tuntematon.
Tuhoutumispaikka:
Tuntematon.
Tuhoutumisolosuhteet:
Ohjelman taltioinnit tuhottu tuntemattoman tahon toimesta. (Mahdollisesti vain kadoksissa)
Dokumentin alkuperäinen lähde:
Artikkelin laatijan ( Juho Tamminen) ja haastateltujen (kts. "Muuta") muistikuvat.
Muuta:

Asser Korhonen ja Kari Kontio - Yöradion kadonneet nauhat

 

Kesällä 1988 olin aamuyön töissä ajamassa sanomalehtiä jakajille Lohjalla. Yleisradion Yöradio oli vielä tuore ilmiö. Me yötyöntekijät olimme saattaneet viettää sen seurassa aikaa säännöllisesti vasta 01.06.1987 alkaen.

Tuona yönä Yöradion studiosta kuului kummia. Niin kummia, etteivät haastattelemani silloinen Yleisradion pääjohtaja Sakari Kiuru ja Radio1:n johtaja Jouni Mykkänen, eikä oikeastaan juuri kovin moni muukaan asiaan osallinen tunnu muistavan tapausta - tai sitten se mahdollisesti haluttiin pian ja huomaamattomasti lakaista maton alle.

Tuona yönä oli Yleisradion kesätoimittaja Asser Korhonen* aloittanut normaaliin tyyliin lähetyksen, joka hänen oli tarkoitus yksin juontaa seuraavaan aamuun asti. Hän kuitenkin mainitsi odottavansa studioon vierasta, joka myöhemmin saapuikin ja esiteltiin oppiarvonsa mukaisesti dosentti tms. siksi ja siksi - suomalaisten paikannimien etymologia erikoisalanaan. Itse asiassa luvaton vieras oli Kari Kontio - muuten ohjelman roolit sitten menivätkin herttaisesti sekaisin. Kyseinen kesätoimittajakaan ei ollut studiossa aivan ensikertalainen; jo vuonna 1985 Korhonen, muun muassa Timo Harakan, Tuomas Nevanlinnan ja Kari Kontion kanssa, oli juontanut keskustelua herättänyttä radiosarjaa "Radio Vapaa maailma" (1985). Ohjelma oli rajun poliittisen satiirin edelläkävijöitä Suomessa.

Kesän 1988 Yöradio-ohjelman osin itsekin kuunnelleelle oli yllättävä tieto, kun Asser Korhonen helmikuun 2011 haastattelussa kertoi heidän kesän 1988 yöradiossa Kontion kanssa, ohjelman alkupuolella, vaihtaneen roolia. Kontio esitti toimittaja-juontajaa ja Korhonen itse esitti asiantuntijadosenttia.

Tuona nimenomaisena yönä Korhonen ja Kontio heittivät kaikkensa peliin.

Jopa vanhoja konkareita jännitti selvästi tuleva esitys, koskapa he kävivät asiaan vasta muutaman pohjustuslevyn soitettuaan. Tai sitten levyjen aika käytettiin tulevan ilmeisesti varsin improvisoidun esityksen hiomiseen? Myös vuoden 2011 haastattelussa Korhonen kertoi näin olleen.

Kontio kertoi erään kuuntelijan lähettäneen jostain Uusimaalaisesta tai Hämeenlääniläisestä paikallislehdestä leikkeen, jossa mainittiin pieni lampi nimeltään "Märänvitunlampi".** Muistaakseni Korhonen kertoi paikannimen juontaneen surullisesta tarinasta, jossa paikallisen ison talon tytär tuli kiimaan ohikulkeneeseen jätkänsälliin ja vittu märkänä antautui yhdyntään tämän kanssa. Muistaakseni tarinassa epäsäätyisen kiiman seuraus oli raskaus ja epätoivoinen tyttö hukuttautui kyseiseen lampeen, mistä lampi sitten sai nimensä.

Paikannimiä tuntui riittävän pidempäänkin keskusteluun ja analysointiin. Juttu ei sinänsä ollut siinä mielessä kovin kummallinen, että hassuja ja rivoja paikannimiä löytyy Suomesta keksimättäkin - silmiinpistävästi Perä-Pohjolasta ja Lapista. Niitä on esimerkiksi oheisessa linkissä lueteltu: http://www.sci.fi/~alphabet/paikka.html

Kellon käydessä sydänyötä keskustelu rönsysi aiheesta toiseen. Kantavaksi teemaksi nousi käsite "Kansainvälinen homomafia". Mafian suomalaisia ulottuvuuksia etsiessään Korhonen ja Kontio päätyivät epäilemään silloisen pääministeri Harri Holkerin ja valtiovarainministerin Erkki Liikasen motiiveja. Korhosen haastattelun mukaan yksi peruste väännettiin Holkerin nimikirjaimista HHH. Itse muistan jommankumman kommentin:"Onhan heillä nuo yhteiset saunailtansa". Tämä osio osui ohjelmassa miltei arimpaan paikkaan - jäljempänä kerrottavin seurauksin.

Vielä veti kaksikko keskusteluun mukaan suomalaisen kolmoissurmaaja Juha Valjakkalan ja tämän surmantöiden aikaisen tyttöystävän Marita Routalammin***. Kontio**** ja Korhonen esittivät, että Valjakkala oli Ruotsin ainoa hetero, koska tällä selkeästi oli tyttöystävä. Leena Pakkasen mukaan töykein kohta ohjelmasta oli kuitenkin se, jossa juontajat alkoivat suunnitella silloisen kauppa- ja teollisuusministerin puolison Riitta Suomisen nahasta lampunvarjostimia. Itse en ollut radion äärellä silloin.

Tästä eteenpäin jäi itseltäni muitakin kohtia ohjelmasta kuulematta ja kuulin vasta kotona tarinan lopun, jossa toimittajat varovaisesti viitaten totalitaarisiin voimiin, kertoivat ohjelman loppuneen studioon tehtyyn poliisirynnäkköön. Epäselväksi jäi itselleni oliko sepitelmän mukaan juontaja ja "dosentti" pidätetty ja uudet juontajat astuneet remmiin. Ymmärtääkseni ohjelmaa kuitenkin keskeytyksen jälkeen jatkoivat vielä samat tekijät, mutta muistaakseni eri rooleissa.

Ohjelman anarkistisen osuuden Loppu oli kuitenkin todellisuudessa aivan erilainen. Ylen työntekijä Ulla-Maija Määttänen soitti aamuyöstä ohjelmaryhmän silloiselle päällikölle Leena Pakkaselle ja pyysi tätä avaamaan radion ja kuuntelemaan mitä Pasilan radiotalossa oli tapahtumassa. Pakkanen soitti oman kertomansa mukaan välittömästi studioon ja sai Korhosen ja Kontion kuriin käskyttämällä: "Se loppuu nyt!". Jotta asia ei olisi aivan näin ristiriidaton, kerrottakoon, että Korhonen muisti Pakkasen komennon hieman toisella tavalla. Korhosen mukaan Pakkanen olisi sanonut: "Jos ette lopeta, sinne tulee virkavalta. Tänne on soittanut ohjelmaa kuunnellut psykiatri, jonka mielestä te olette mielipuolia ja vaarallisia".

Mitä tapahtui seuraavana aamuna ja päivänä, on myös hieman epäselvää. Itselleni on jäänyt sinnikäs mielikuva, että pääministerin kanslia olisi pyytänyt nauhoja kuultavakseen. Kaikki vuonna 2011 haastattelemani tahot kuitenkin kiistävät tämän. Pakkasen mukaan hän sen sijaan joutui soittamaan valikoituja otteita ohjelmasta YLEN ohjelmaneuvostolle, joka oli tapauksen vuoksi kokoontunut Pasilan toimitalon neljännen kerroksen Musiikkiosaston isoon kokoussaliin.

Toisen - vuosia sitten kuulemani version mukaan oli joku toimituksen naisista joutunut posket punottaen toimittamaan ohjelmasta nauhoitetut c-kasetit (tai sitten ne olivat alkuperäisen nauhoitteen kopioita) Pääministerin kansliaan Holkerin poliittiselle sihteerille(?).

Seuraavan päivän tapahtumista mainitaan vielä se että Asser Korhosen toimittajan ura YLE:llä päätyi tähän.

Ohjelmasta ei nykyään ole mitään nauhoitetta Yleisradiolla - ellei sitten yllättäen löydy. Pääministerin kansliaan toimitetut (jos toimitetut) kasetit ovat kateissa. Holkerilta ja Liikaselta en ole niiden kohtalosta kysellyt. Puolisen tusinaa Kokoomuslaista, noihin aikoihin vaikuttanutta henkilöä - joukossa pääministerin silloinen avustaja Pekka Alanen - kiistävät koskaan kuulleensa tai mitään muistavansa asiasta. Silloinen Yleisradion johtaja Sakari Kiuru ja Demarilehden päätoimittaja Seppo - Heikki Salonen puhuvat miltei yhdellä suulla: He eivät muista koskaan kuulleensa asiasta, mutta painottavat kyseessä lähinnä täytyneen olleen kahden nuoren miehen mauttomasta pilasta. He myös jossain määrin kyseenalaistivat koko ohjelman olemassaolon. Kumpikin - aiheestakin - painottivat, että minkäänlainen nauhojen luovuttaminen pois Yleisradiosta ei kuulunut yhtiön politiikkaan ja jos asia olisi hoidettu oikean proseduurin mukaisesti olisi yön tapahtumien pitänyt tulla myös heidän tietoonsa. Kummaltakin tuli hyviä ohjeita edetä tutkimuksessa - erityisesti Sakari Kiurulta. Näiden vihjeiden perusteella kadonneiden nauhojen kohtalon selvittäminen jatkunee arkistotutkimuksilla (ohjelmaneuvoston arkisto) ja Leena Pakkasen sekä Asser Korhosen haastatteluilla. Tässä vaiheessa arkistotutkimus on vielä tekemättä.

 

LISÄTIETOJA:

Helsingin Sanomissa oli myöhemmin viikolla parin kolmen palstan uutinen asiasta. Leikettä ei ole toistaiseksi vielä löytynyt.

Internetistä löytyy googlettamalla vain yksi viite k.o. ohjelmaan. Nimimerkki Eläkeläisen muistikuva "Pahimmasta tunnista" on seuraavanlainen:

"21.09.2004, 09:37

Täällä kun tuntuu olevan kaikenlaisia keräilijöitä,niin yhden ohjelman kun jostain löytäisin. Kesällä 87- tai 88 kuuntelimme yöradiota yövuorossa eräällä tehtaalla. Isäntinä olivat Kari Kontio ja joku muu. Kyseessä oli heidän viimeinen ohjelmansa ja he tiesivät sen. Jutut menivät aamua kohti semmoisiksi,että koko ajan odotimme koska ohjelma keskeytetään. Ja keskeytettiinhän se. Jotkut pahoittelutkin taisi tulla.
Enpä usko,että valtakunnaverkossa on koskaan moista tullut tai ihan heti tulee. Jutut olivat härskejä ja osin mauttomia,selkeä provokaatio,mutta olisi se pahin tunti mielenkiintoista taas kuulla."

*) Asser Korhonen (s. 1953) on toimittaja, kirjoittaja ja muusikko. Hän on työskennellyt Yleisradiossa ja kirjoittanut artikkeleja mm. Ylioppilaslehteen ja Helsingin Sanomiin. Hän toimi vuosia copywriterina Mainostoimisto Taivaassa ja kirjoitti kokemustensa perusteella mainosmaailmaa kritisoivan esikoisromaanin "Sydämen asia". Näiden lisäksi hän on muunmuassa soittanut bändeissä mm. bluesia ja avant garde jazzia ja säveltänyt musiikkia mm. kuunnelmiin ja mainoksiin.

**)

Saattoi myös olla "Vittumaisenoja", jonka perinnetiedon mukaan maanmittarit, oltuaan Lapissa kyllin kauan 50 - 60 - luvulla kartoitustöissä mäkäräisten syötävänä, nimesivät fiilistensä muistoksi.

***)

"Juha Veikko Valjakkala, nykyiseltä nimeltään Nikita Joakim Fouganthine, aiemmin myös Aslak Valdemar Ahonen (s. 13. kesäkuuta 1965 Pori),[1] on suomalainen henkirikollinen. Valjakkala tuli osaksi Suomen ja Ruotsin rikoshistoriaa vuonna 1988, kun hän murhasi kolme perheenjäsentä nelihenkisestä Nilssonin perheestä pohjoisruotsalaisen Åmselen kylän hautausmaalla. Perheestä jäi eloon vain 11-vuotias poika, joka oli tapahtumahetkellä nukkumassa teltassa kotitalonsa pihalla. Juha Valjakkala ja hänen porilainen tyttöystävänsä ja rikoskumppaninsa Marita Routalammi (s. 1966 Pori) olivat heinäkuussa 1988 Pohjoismaiden etsityimmät henkilöt."

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Valjakkala

 

****)

"Kari Kontio (8. elokuuta 1956 Oulu – 8. heinäkuuta 2006 Helsinki) oli kirjailija, teatteriohjaaja, käsikirjoittaja, toimittaja ja juontaja.

Kontio oli opiskellut aatehistoriaa, filosofiaa, valtio-oppia ja teologiaa. Hän kävi Teatterikorkeakoulun Jouko Turkan aikana vuosina 1984–1988 ohjaajalinjalla. Kontio oli ristiriitainen, mutta samalla sivistynyt ja monipuolinen ihminen. Hänellä oli yhteisiä media-, kirjallisuus- ja taidehankkeita muun muassa Timo Harakan, Tuomas Nevanlinnan ja Asser Korhosen kanssa. Keskustelua herättänyt radiosarja "Radio Vapaa maailma" (1985) oli rajun poliittisen satiirin edelläkävijöitä Suomessa.

Kontio oli toimittajana vuonna 1983 Ylioppilaslehdessä ja myöhemmin Voima-lehdessä. Hän harrasti nyrkkeilyä. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa hän oli ehdolla Helsingin vaalipiirissä omalla Kontion listallaan Jumalan teatteria koskeneen keskustelun jälkimainingeissa.

Kontio hukkui uintiretkellä heinäkuussa 2006."

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Kontio

 

Haastatellut: (Haastattelijana kaikissa Juho Tamminen, ADAM) Asser Korhonen, Leena Pakkanen, Jouni Mykkänen, Sakari Kiuru, Pekka Alanen, Heikki Peltonen, Olli-Pekka Heinonen, Seppo - Heikki Salonen ja Jarmo Heiniö.

 

Annons
Annons
Annons
Annons