Schloss Immendorfin arvoitus


Klimt: Jurisprudence - harjoitelma.
Kolmentoista muun Schloss Immerdorfissa tuhoutuneen Klimtin teoksen löydät laittamalla "Haku" toimintoomme hakusanaksi, joko Schloss Immerdorf tai Klimt.

Gustav Klimtin (1862 - 1918) kolmeen maalaukseen Philosophy, Medicine ja Jurisprudence (suom. Filosofia, Lääketiede ja Oikeustiede), jotka toisinaan mainitaan yhdessä nimellä "Tiedekunnat", liittyy joukko legendoja, huhuja ja ristiriitaisia tietoja, joiden varmistaminen yksinomaan internettiä hyväksikäyttäen on osoittautunut liki mahdottomaksi. Lyhyt esitys näistä väittämistä lienee paikallaan.
Wikipediasta maalausten varhaishistoriasta löytyvä tieto lienee lähdetutkimuksella osoitettavissa oikeaksi.Klimt sai yhdessä toisen taiteilijan, Franz Matschin kanssa vuonna 1894 toimeksiannon maalata Wienin yliopiston Suuren salin kattoon viisi eri tiedekuntia kuvaavaa maalausta. Edellämainitut kolme lankesivat hänen maalattavikseen ja  Matsch sai tehtäväkseen maalata    "Theologyn" ja "Triumph of Lightin", joka muodosti viisiosaisen teoksen keskipisteen.
Ilmeisesti Klimt valmisti kattoteokset paneeleina, koska Wikipedian (http://en.wikipedia.org/wiki/Klimt_University_of_Vienna_Ceiling_Paintings) mukaan niitä ei koskaan asennettu salin kattoon. Sen sijaan, esiteltyään teoksensa, Klimt joutui voimakkaan arvostelun kohteeksi. Syynä oli pornografia ja perverssioiden liioittelu teoksissa.
Arvostelusta ja teosten tyrmäämisestä huolimatta oli kukin teos vuorollaan esillä Wienin taiteilijoiden unionin (Vienna Secession) näyttelyssä. Filosofia palkittiin Itävallan valtionpalkinnolla seitsemännessä näyttelyssä, maaliskuussa 1900, ja se sijoittui kultasijalle
Pariisin maailmannäyttelyssä samana vuonna. Näistä ja muista menestymisistä huolimatta Klimtin teokset olivat jatkuvien hyökkäysten kohteena kotimaassa.
Kun teoksia sitten pyydetiin esille St Louisin 1904 maailmannäyttelyyn, Itävallan hallitus kieltäytyi antamasta lupaa siihen. Tällöin Klimt purki sopimuksen hallituksen kanssa, toivoen siten saavansa teokset omaan hallintaansa. Ministeriö kuitenkin ilmoitti teosten kuuluvan jo valtiolle. Vasta kun Klimt uhkasi teoksia noutavia virkamiehiä haulikolla, hän onnistui pitämään ne.
Tässä vaiheessa kuvioihin astui uusi nimi. Arvoituksellinen mesenaatti August Lederer auttoi Klimtiä maksamaan takaisin teoksistaan saamansa 30 000 kruunun ennakon. Hän piti panttina "Filosofian". Lederer  oli rikastunut alkoholitehtailija ja oli Klimtille korvaamaton apu monessa.Hänen vaimonsa, Serenan, muotokuvaa (1899) pidetään eräänä Klimtin merkittävimmistä muotokuvista.
Toiset kaksi yliopiston suureen saliin tarkoitettua teosta (Medicine ja Jurisprudence) osti Klimtin ystävä ja taiteilijakumppani Koloman Moser. Medicine itseasiassa päätyi myöhemmin juutalaisen (erään lähteen mukaan Lederer oli huutokauppaamassa sitä) perheen omistukseen ja vuonna 1938 saksalaiset takavarikoivat sen.
Klimt kuoli vuonna 1918 ja August Lederer 1936.

Kun Klimtin viimeinen retrospektiivi Itävallassa avattiin seitsemäs päivä helmikuuta 1943, oli siellä huomattava kokoelma Klimtin teoksia - 34 piirustusta ja 66 maalausta. Joukossa oli kymmenkunta Lederein kokoelmasta lähtöisin ollutta teosta, sekä juutalaisilta perheiltä takavarikoituja teoksia.
Vuosi näyttelyn jälkeen, kun Serena oli tuloksitta koittanut pelastaa Ledererin kokoelmaa, hän pakeni Budabestiin ja kuoli siellä vuonna 1943.
Ledererin kokoelma otettiin valtion haltuun, siihen aikaan hyvin yleisellä perusteella, että se olisi osasuoritus Ledererin teollisuuskombinaatin valtionsaatavista. UseatWienin museot kilpailivat saadakseen ainutlaatuisen kokoelman haltuunsa, mutta viimeisen retrospektiivin sulkeutumisen jälkeen ei mitään päätöksiä ollut tehty.
Pian näyttelyn sulkemisen jälkeen sodan selkä kuitenkin taittui. Saksalaiset antautuivat Stalingradissa ja ilmahyökkäysten mahdollisuus Liittoutuneiden suunnalta kävi uhkaavaksi. Nähtiin, että Klimtin teokset olisivat paremmassa turvassa jossain salaisessa varastossa, kuin museoissa. Pian siirrettiinkin näyttelyssä olleista teoksista huomattava osa piiloon Schloss Immendorfiin, joka sijaitsi alisessa Itävallassa lähellä Tsekin rajaa. Useita on hämännyt se, että Saksassa on myös linnan kanssa samanniminen kaupunki. Schloss Immendorfiin siirrettyjen maalausten joukossa oli Lederein kokoelmasta ainakin kolme "Tiedekunta" teosta ja monta muuta Klimtin öljyvärimaalausta.
Maaliskuussa 1945, kun Puna-armeija tuli rajan yli, peräytyivät saksalaiset joukot linnasta. Ennen sitä he kuitenkin miinoitttivat sen ja Schloss Immendorf paloi irtaimistoineen maan tasalle 8. - 11. toukokuuta 1945.

Esitettyjä vastaväittämiä

Internetissä julkaistun artikkelin (http://sexualityinart.wordpress.com/2007/11/17/gustav-klimts-lost-paintings/) Sexualinity in Art, Gustav Klimts Lost Paintings palautekommenteissa esitetään väitteitä, joiden voidaan sanoa tekevän Schloss Immerdorfin tapauksesta arvoituksellisen. Toisaalta voi olla kyse tavanomaisesta salaliittoparanoiasta tai tarkoituksellisesta syyllisyyden projisoinnista omien poliittisten näkemysten mukaisesti. Esitettäköön joitain näistä kommentein.

Nimimerkki Chris kirjoitti tammikuun 21. 2009: " Klimtin tiedekuntateokset eivät tuhoutuneet natsien toimesta, vaan Liittoutuneiden pommittaessa [ yliopistoin rakennusta]" Chrisin mukaan Klimtin teokset eivät olleet tauluja tai paneeleita, vaan kiinteitä kattomaalauksia Suuren Salin katossa.
Kommentti. Wikipedianhan mukaan alkuperäisiä teoksia ei koskaan sijoitettu salin kattoon. Vuonna 2005 saatiin valmiiksi lopulta 4,4 x 3 metriä suuri reproduktio, joka sai arvonsa mukaisen paikan salissa 19 metrin korkeudessa.. Yliopistolta suoraan kysymällä arvoitus varmaankin aukeaa.

Paul M. Robinson kirjoittaa maliskuun 19. 2009 laajan perehtymisensä ja nimenomaan Klimtin uraa tutkineen Christian M. Nebehayn kirjassa Gustav Klimt: from Drawing to Painting (1992) olevan Schloss Immendorfin omistajan haastattelun perusteella seuraavaa: ss. 76 - 78. "From this research, Mr. Nebehay, believes the Russians were in control and in residence of the Immerdorf Castle, when the initial fire started myseriously. The german SS troops had fled before the Russian troops arrived, leaving the castle intact, according to a Germann officer ther before Russians.
His interviews further state, that the Russian troops left the castle seeking help to put the fire out. No help arriving. The owners fought to contain the first fire and put it out. Days later, the fire erupted again, this time burning the entire castle, including the art works stored there for "safe-keeping" by the Germans."
Kommentti: Tässä esityksessä kuulostaa oudolta, etteivät Puna-armeijan joukot itse alkaneet auttaa tulen sammuttamisessa, vaan poistuivat hakemaan apua, jota ei sitten koskaan tullut!

Paul freiherr Parish von Senftenberg kirjoittaa joulukuussa 31.2009 (sedästään, joka asui linnassa sen tuhoutuessa) "my uncle, baron Freudenthal, always stated it was the russians who were responsible for the fire. Little gasoline was available for the fire fighting equipment which enabled the fire to progress unencumbered. Immendorf castle was a 4 winged renaissance building which was gothicized in the mid/late 19th century. It stood in a park roughly 200 metres from the small church in the town, which itself lies 15 kms from Wullersdorf. some remnants of the castle were used to build a home for the Freudenthal family on the edge of the park adjacent to the large farm buildings of the estate."
Kommentti: Edellinen on eräs vahvimmista väitteistä sen puolesta, että Venäläiset sytyttivät linnan. Totuuden paljastuminen edellyttäisi kuitenkin jonkun paikalla olleiden Puna-armeijan joukkojen jäsenen todistajanlausunnon - onko kukaan paikalla ollut sitten enää hengissä? Senftenbergin kirjoituksen ansio on se, että sankarimatkailija voi sen ohjeiden perusteella löytää tapahtumapaikalle.
Vielä yksi kommentti.
James Ballard kirjoittaa lokakuun 27.2009 muunmuassa seuraavaa:"And for all the speculations set down here about who really “caused” the destruction, I’m a bit nonplussed; the matter is essentially moot. (If in fact, someone came back to the castle and restarted the fire, that might give us a clue; what vested interest would the Russians have in making certain the castle was burned to the ground ? That sounds more like Nazi zealotry than Russian mindset.) Given the mad zeitgeist template imposed by a mad dictator, who himself purloined the nome de plume of an earlier period, the so-called “Decadent Art” of Belle Epoch, in order to justify his psychotic rampage on all artists and art. We must not forget that it was Hitler himself who was rejected from the Austrian academic art community. I’m very skeptical of the statement of a German officer “reporting” that the SS officers had already fled before the Russian’s arrived. It is more likely the case that the German soldiers themselves started the fire, before they fled…it would only take one fanatic to return and finish the job; unless you’re more inclined to believe Hitler’s earlier rejection from Viennese academic circles is a mere coincidence of history."
Kommentti: Tässä alkaa jo tulla salaliitoteoriamaisia aineksia keskusteluun.

Kaiken kaikkiaan  Schloss Immerdorfin tapahtumiin liittyy paljon seikkoja, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, mahdollisuuksia erilaisiin spekulaatioihin ja ennenkaikkea taidehistoriallisessa mielessä valtava menetys. Yksi kysymys kuitenkin vielä herää: oliko Schloss Immerdorfin palolla jotain tekemistä hyvin suunnitellun taidevarkauden kanssa. Ehkä joku tuhoutuneiksi epäillyistä maalauksista ei olekkaan tuhoutunut, vaan jossain salaisessa kätkössä. Tulipalojen kulku seuraa jossain määrin Berliinin Flakturm II tapahtumia samoihin aikoihin. Oliko tällaisia taidevarastojen paloja enemmänkin? Tervetuloa salaliittoteorioiden maailmaan.

jt